keskiviikko 17. elokuuta 2011

Toinen postaus

Flunssa alkaa hellittää, jes! Tautini nähtävästi huomasi, etten aio lannistua ja päätti ruveta katselemaan antoisampaa uhria. Goodbye, ei tule ikävä. Odotin kyllä herääväni tänään entistäkin tukkoisempana... Eilisellä ratsastustunnilla hevoset piti taluttaa maneesiin kaatosateessa, joten vaatteet olivat mukavan märät ja viileät. Onneksi meidän ryhmämme ei joutunut pitämään tuntiaan kissan kokoisten pisaroiden armoilla. Kävi hieman sääliksi niitä, jotka tulivat talliin ratsuineen läpimärkinä.

Sitten luvassa jatkoa edelliseen merkintääni.
Lähetin siis marraskuun ensimmäisinä päivinä esikoiseni matkaan ja kyttäsin Itellan sivuilta, että ne myös pääsivät määränpäihinsä. Vaikka tiesin, ettei vastausta kuuluisi todennäköisesti pitkiin aikoihin, tarkistin silti joka päivä postin lähes tärisevin käsin.

Joulukuussa sain ensimmäisen vastauksen: Tammen logolla varustetun kuoren. Ihme, että maltoin pitää näppini kurissa kotiin asti.
"Sinulla on mielikuvitusta ja kertojanlahjoja, mutta kokonaisuutena käsikirjoitus ei valitettavasti kuitenkaan sovellu julkaisuohjelmaamme."
Kirjeeseen oli lisätty vielä arvostelupalvelun sähköpostiosoite ja nettisivut sekä kirjoitettu mahdollisuudestani osallistua fantasiakirjallisuuden harrastajille suunnattuihin kirjoituskilpailuihin, jne. Lopussa oli kustannustoimittajan allekirjoitus.
En ollut missään vaiheessa jaksanut uskoa siihen, että Projekti 1:sen toinenkaan versio olisi oikeasti kelvannut kustannusyhtiöille. Miten niistä kaikista lukemattomista käsikirjoituksista juuri minun esikoiseni sopisi heidän kustannusohjelmaansa?

Muutaman kuukauden kirjoitustauon jälkeen keksin jälleen, miten voisin parantaa käsikirjoitustani. Tällä kertaa kirjoitin suurimman osan oikeasti kokonaan uudelleen, uudistin juonta ja päähenkilöitä. Käsikirjoituksen koko idea muuttui. Sulautin vanhasta (toisesta) versiosta lyhennetyn ja hieman muunnellun kokonaisuuden kolmanteen Projekti 1:seen. Uudellenkirjoittaminen kesti puolisen vuotta: heinäkuussa (2011) sain käsikirjoituksen valmiiksi viimeistä oikolukua varten. Edellisenä vuonna näihin samoihin aikoihin vanhempani lukivat silloisen käsikirjoitukseni läpi kirjoitusvirheiden varalta ja antoivat pieniä korjausehdotuksia. Tälläkin kertaa aion pyytää heitä lukemaan kolmannen version ennen kustantamoihin lähettämistä.

Mutta entäpä Otava? Huomenna käsikirjoitukseni on ollut heidän käsiteltävänään yhdeksän kuukautta ja kaksi viikkoa. Muutamaan otteeseen olen sähköpostitse kysellyt kässärini perään, viimeisen kerran edellisenä sunnuntaina. Vastausta ei ole vielä kuulunut, käsittelyssä se siis taitaa olla edelleen. Tämän jälkeen en kehtaa enää kysyä, missä mennään. Viimeksi he pahoittelivat syvästi sitä, että olin joutunut odottamaan näin kauan. No, tärkeintä oli tietää, ettei kässärini ollut hävinnyt. Kuitenkin minua piinaa epätietoisuus siitä, onko näin pitkä käsittelyaika hyvä vai huono juttu. (Vai onko yli yhdeksän kuukautta edes pitkä aika?) Ehkä luettavaa on ollut niin paljon, että Otavan sivuilla mainittu noin 3-6 kuukautta on venähtänyt pidemmäksi.
En taaskaan uskalla elätellä minkäänlaista toivoa kustannnussopimuksen syntymisestä. Mikä heidän vastauksensa sitten onkaan, aion tarjota heille uutta versiota luettavaksi. Koko suunnittelemani trilogia perustuu tällä hetkellä tämän uunituoreen käsikirjoituksen tapahtumiin.

Saa nähdä, miten tässä vielä käy.

2 kommenttia:

  1. Tuo Tammen palaute on harvinaista herkkua, sinulla on ilmiselvästi lahjoja, kun vaivautuivat antamaan noinkin persoonallisen palautteen.

    Lisäsin sinut KKS:n jäsenluetteloon ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi, SusuPetal!

    En tiennyt, että parin sanan palaute on harvinaista, mutta kiitos tiedosta. Ehkä en olekaan sitten aivan surkimus. ;) (Ethän vie minulta KKS:n jäsenyyttä tästä hyvästä? :< )

    VastaaPoista