torstai 18. elokuuta 2011

Inspiraatio iskee...

... aina huonoon aikaan.
Viime yönä hyppäsin sänkyyni ja yritin itsepintaisesti nukahtaa edes tällä kertaa ennen puoli yhtä, mieluiten jo ennen kuin päivä ehtii vaihtua. Ei onnistunut, eipä tietenkään. Ehdin makoilla siinä hetken aikaa silmät kiinni, kun yhtäkkiä pääkopassani alkoi vilistä hemmetinmoinen määrä kaikenmaailman ideoita. En tietenkään voinut vain antaa olla ja jatkaa itsepintaista unen kalastelua, sillä aamulla en todennäköisesti muistaisi yhtäkään näistä loistavista ajatuksistani. Kiepsahdin tapani mukaan puoliksi sänkyni reunan yli, hapuilin kännykkäni lattialta ja aloin näpytellä uutta muistiota. Ideoiden kirjaaminen ylös yöaikaan on joka kerta yhtä hidasta ja raivostuttavaa, sillä yritän pitää puhelimeni piilossa - valo karkaa heti ovestani yläkerran aulaan, jos en pidä sitä aisoissa. Isäni nukkuu kevyempää unta kuin koirani, joten ilman epämukavan tuntuista kirjoitusasentoani saattaisivat silmäni minä hetkenä hyvänsä sokaistua hirmuisen valonheittimen (eli tuttavallisemmin otsalampun) kavalasta kirkkaudesta. Vaikka perheessäni kyllä tiedetään, että inspiraationi ei katso aikaa eikä paikkaa, eivät he silti anna päivärytmini kääntyä päälaelleen. Hukka lähes 20-v. on aivan vahdittava tapaus. No en sentään. :)
Saatuani ideat talteen minun oli pakko vaientaa inspiraatio, joka on ikäväkseni ollut hieman hukkateillä tässä muutaman viikon ajan. Toivottavasti se saapuu tapaamiseemme seuraavan kerran hieman parempaan kellonaikaan, jotta pääsen työstämään Projekti 2:sta jälleen eteenpäin.


Kävijälaskuri huhuilee, että ainakin muutama henkilö on käynyt täällä vakoilemassa. Olitte sitten lajitovereitani tai ette, esitän teille pari pientä kysymystä. (Vaikka ette sitten niihin vastaisikaan. Aina on hyvä yrittää.)

Uskon, etten ole ainoa, joka kärsii yöinspiraatiosta.  
Onko teillä kenties samankaltaista oireilua? Mikä teidän kohdallanne yleensä laukaisee kirjoituskuumeen? (Jokin tietty vuorokaudenaika, paikka tai muu tekijä? Vai tuleeko mr/ms inspiraatio miten häntä itseään huvittaa?)


Vastatkaa, jos uskallatte. Tai ei tarvitse edes vastata, voi kommentoida muuten vain. Hukka ei nimestään huolimatta pure - paitsi nurkkaan ajettuna.


PS. Minut hyväksyttiin Kelvottomien Kirjailijoiden Seuran jäseneksi. ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti