tiistai 6. marraskuuta 2012

Kyllä, olen laiska

Pikapäivitystä luvassa taas näin koulukiireiden keskeltä.

Projekti 1:sen päivitetyin versio on nyt matkannut Tammelle ja pienen pohdiskelun jälkeen myös WSOY:lle. Otavalle laitoin yli kuukausi sitten mailia, jossa tiedustelin, olisivatko he kiinnostuneita lukemaan (taas) uuden version. Vastausta ei ole kuulunut vieläkään, joten katsellaan nyt, laitanko kässärin heille siitä huolimatta.

Koulu on kyllä inspiraationtappajista paras. Tenttejä ja tehtäviä pursuaa ovista ja ikkunoista, eikä aikaa kirjoittamiselle löydy mistään rakosesta. Tässä muutamia viikkoja sitten mulla oli ihan silmitön inspis päällä, mutten ehtinyt kirjoittaa sanaakaan. Ideavirran patoutuminen aiheutti ensin lievää keskittymiskyvyn puutetta, johon muutaman päivän kuluttua lisättiin kunnon ripaus ärtymystä ja kiukkua. Vieroitusoireita?  No, syysloma korjasi tilanteen. Tänään taas hieman kutitteli kirjoittaa, mutta en kuitenkaan saanut mitään aikaan. Pitäisi taas lukea tenttiin.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Se on täällä taas

Taas lyhyt postaus.

Inspiraatio löysi muutama viikko sitten luokseni ja kuinkas sitten kävikään?
Projekti 2 on oikolukua ja pieniä lisäyksiä vaille valmis! Hieman harmittaa, että inspis päätti palata näin myöhään. (Tässä olisi ollut koko kesä aikaa tarinoida, mutta ei.)

Projekti 1:sen kolmannesta versiosta, joka matkasi sähköisesti Otavalle kolmisen kuukautta sitten, ei ole kuulunut vielä mitään. Enkä oikeastaan kamalan aktiivisesti ja malttamattomasti vastausta odotakaan. Se tulee sitten, kun on tullakseen.
Tällä hetkellä kässäri on siis luettavana vain Otavalla. Voi olla, että lähetän sen vielä tämän kuun aikana Tammelle uusien pienten muutostensa kera.

 

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Armotonta inspistä odotellessa

Kesälomahan on nyt ollut käynnissä jo hyvän aikaa, mutta kirjoitusrintamalla on kaikesta huolimatta ollut melkoisen laiska tunnelma. Välillä olen joo saanut pienen inspiksen ja kirjoittanut muutamia iltoja/päiviä putkeen, mutta sitten on taas tullut stoppi. Ei niinkään mikään blokki, vaan mun on vain tehnyt mieli tehdä jotain muuta. Tekstiä olisi kyllä saanut työnnettyä pellolle, jos olisi jaksanut istua koneella yrittämässä.
Toinen mahdollinen syy kirjoitusvimman yllättävään puutteeseen on se, etten ole saanut ajatuksiani täysin irti koulusta. Vähä väliä pieni ahdistava ajatus opiskelupaikkakunnalle palaamisesta suorastaan hyökkää hampaineen mun kimppuuni ja se siitä. Lomafiilis on pilalla. Sitä vain vatvoo sitä paria sataa kilometriä, jotka lukitsevat mut autottomana poloisena paikoilleen. Kyllähän mä koulussa viihdyn, mutta olisi paljon mukavampaa, jos ei tarvitsisi olla niin kaukana kavereista ja kaikesta tutusta. Noh, se tästä vuodatuksesta.

Mullehan on siis yleensä aina näin lomilla (etenkin kesällä) puhjennut kunnon kirjotusvimma, joka on liimannut mut kiinni tietokoneeseen niin lujasti, että jo syömään meneminen on tuottanut hillitöntä tuskaa. Ideoita tursuaa niin paljon, että lisäkäsistä ja -koneista olisi apua. Tänä vuonna tuo kirjoituskuume ei ole vielä ilmaantunut, mutta eiköhän se kohta taas jostakin ilmesty. Mökillä saa ihan hyvin unohdettua kaikki loman ulkopuolelle kuuluvat ajatukset. Kunhan kunnolla rentoutuu (lähinnä tuolta pään sisäpuolelta) niin eiköhän taas tekstiä ala tulla.
Projekti 2 on siis edelleen vaiheessa, eikä ykkösestäkään ole kuulunut mitään. Kyllähän sitä jaksaa tässä odotella. Ei kukaan sitä lomilla kuitenkaan ole lukemassa. :)

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Sähköpostia

Kustannustoimittaja vastasi viestiini.
En ollut odottanut minkäänlaista palautetta tai kommentteja Projekti 1:sen edellisestä versiosta, mutta siitä huolimatta sain niitä oikein kunnon viestillisen.

Kässärini oli kuulemma luettu suurella mielenkiinnolla ja se oli onnistunut koukuttamaan lukijansa. Kustannustoimittajan mukaan tekstistäni tunnistaa lahjakkaan ja itse paljon lukeneen kirjoittajan. Hän kiitteli sitä, miten onnistuin pitämään kasassa kunnioitusta herättävän henkilövalikoiman, eri miljööt, aikatasot sekä monisyisen juonen. Vahvuuteni kirjoittajana näkyy kuulemma mm. henkilöhahmojen sisäisen maailman kuvauksessa - tästä olen saanut positiivista kommenttia ennenkin. Sain myös kiitosta päähenkilön ajatuksissa vilisevästä sarkastisesta ja "älykkäästä huumorista".
Kritiikkiä edellinen versio sai jonkin verran, esim. runsaanpuoleisista juonikoukeroista sekä hieman amerikkalaistyylisestä maailmasta. Näitä seikkoja olin onnistunut korjailemaan uuteen versioon jo ennen saamaani palautettakin.
Sain arvokkaita vinkkejä, joista olen erittäin kiitollinen.

Kustannustoimittaja ei osannut vielä arvioida, millaiset mahdollisuudet Projekti 1:sellä olisi tulla julkaistuksi, uutta versiota hän ei ole lukenut - eikä tule lukemaankaan, sillä hän lähtee Otavan palveluksesta kohti uusia haasteita. Hän sanoi juttelevansa vielä toimituksen kanssa lukemastaan ja antoi minulle erään henkilön nimen, jolle minun kannattaisi lähettää uusi kässärini tutustuttavaksi.
Tämä kustannustoimittaja, jonka kanssa olen tämän viimeisen puolitoistavuotisen ajan ollut yhteydessä, välittää uuden kässärini lukijalle Projekti 1:sen vanhasta versiosta saamani palautteen.



Mikäli tämä kyseinen kanssani yhteydessä ollut kustannustoimittaja sattuisi lukemaan tämän postauksen ja tunnistaisi henkilöllisyyteni, tahdon vielä kerran kiittää häntä loistavasta palautteesta!


Puuh, nyt on kyllä taas jotenkin hassu olo... Olen hieman toiveikas, mutta kuitenkin samalla odotan uutta hylkäystä, sillä koen kustannussopimuksen verrattavaksi lottovoittoon.
Toivottavasti tämä uusi versio miellyttää kustantamoa edellistä enemmän. Muutoksista olen toki valmis keskustelemaan, kässärihän tämä vielä vain on.


Hyvää vappua, arvoisat lukijat!

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Valmis

Nyt Projekti 1:sen kolmas versio on hiottu siihen kuntoon, että sitä kehtaa tarjota kustantamoille.

Laitoin aiemmin tänään sähköpostia kustannustoimittajalle, jonka luettavana edellinenkin versioni on tähän päivään asti ollut ja kysyin, voisinko tarjota kässäriä heille luettavaksi. (Tuskinpa hän nyt kieltäytyy, mutta katsotaan, mitä hän vastaa.;) )
Todennäköisesti lähetän tämän uuden version myös Tammelle. Pienempiä kustantamoja alan todennäköisesti kahlailla läpi hieman myöhemmin.

Hah, jostain syystä minua hieman jännittää. Pitkästä aikaa "tapahtuu" jotakin. :)

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Pitkä hiljaisuus

Pahoittelen, jos joku poloinen on kuluneiden kuukausien aikana käynyt kurkistelemassa blogiani ja pettynyt huomatessaan uusien postausten puutteen.


Tammikuun alussa muutin siis omilleni, parin sadan kilometrin päähän kotipaikkakunnaltani. Opiskelut ovat vieneet aikaa niin tehokkaasti, ettei blogille ja kirjoittamiselle ole pahemmin jäänyt aikaa.
Noh, tänne ollaan nyt kotiuduttu ja ensimmäinen lukukausi vetelee jo viimeisiään.

Otavalta ei ole vieläkään kuulunut mitään. Nyt on kulunut jo yli puolitoista vuotta siitä, kun Projekti 1:sen edellinen versio kuitattiin vastaanotetuksi. Parhaillaan luen kässärin uusinta päivitettyä (ja paljon muuttunutta) versiota läpi ja otan kustannustoimittajaan yhteyttä heti, kun saan homman tehtyä.
Olin edellisen kerran yhteydessä Otavaan joulukuun tienoilla. Kustannustoimittaja pahoitteli kovasti sitä, että olen saanut odottaa. Kässärini oli kuulemma edelleen luettavana ja loppuvuoden kiireiden vuoksi yhä kesken. Taitaa olla tylsä eepos, kun lukeminen on kestänyt näin pitkään. ;)

Palailen taas blogin pariin, kunhan keksin jotain raapusteltavaa.