maanantai 30. huhtikuuta 2012

Sähköpostia

Kustannustoimittaja vastasi viestiini.
En ollut odottanut minkäänlaista palautetta tai kommentteja Projekti 1:sen edellisestä versiosta, mutta siitä huolimatta sain niitä oikein kunnon viestillisen.

Kässärini oli kuulemma luettu suurella mielenkiinnolla ja se oli onnistunut koukuttamaan lukijansa. Kustannustoimittajan mukaan tekstistäni tunnistaa lahjakkaan ja itse paljon lukeneen kirjoittajan. Hän kiitteli sitä, miten onnistuin pitämään kasassa kunnioitusta herättävän henkilövalikoiman, eri miljööt, aikatasot sekä monisyisen juonen. Vahvuuteni kirjoittajana näkyy kuulemma mm. henkilöhahmojen sisäisen maailman kuvauksessa - tästä olen saanut positiivista kommenttia ennenkin. Sain myös kiitosta päähenkilön ajatuksissa vilisevästä sarkastisesta ja "älykkäästä huumorista".
Kritiikkiä edellinen versio sai jonkin verran, esim. runsaanpuoleisista juonikoukeroista sekä hieman amerikkalaistyylisestä maailmasta. Näitä seikkoja olin onnistunut korjailemaan uuteen versioon jo ennen saamaani palautettakin.
Sain arvokkaita vinkkejä, joista olen erittäin kiitollinen.

Kustannustoimittaja ei osannut vielä arvioida, millaiset mahdollisuudet Projekti 1:sellä olisi tulla julkaistuksi, uutta versiota hän ei ole lukenut - eikä tule lukemaankaan, sillä hän lähtee Otavan palveluksesta kohti uusia haasteita. Hän sanoi juttelevansa vielä toimituksen kanssa lukemastaan ja antoi minulle erään henkilön nimen, jolle minun kannattaisi lähettää uusi kässärini tutustuttavaksi.
Tämä kustannustoimittaja, jonka kanssa olen tämän viimeisen puolitoistavuotisen ajan ollut yhteydessä, välittää uuden kässärini lukijalle Projekti 1:sen vanhasta versiosta saamani palautteen.



Mikäli tämä kyseinen kanssani yhteydessä ollut kustannustoimittaja sattuisi lukemaan tämän postauksen ja tunnistaisi henkilöllisyyteni, tahdon vielä kerran kiittää häntä loistavasta palautteesta!


Puuh, nyt on kyllä taas jotenkin hassu olo... Olen hieman toiveikas, mutta kuitenkin samalla odotan uutta hylkäystä, sillä koen kustannussopimuksen verrattavaksi lottovoittoon.
Toivottavasti tämä uusi versio miellyttää kustantamoa edellistä enemmän. Muutoksista olen toki valmis keskustelemaan, kässärihän tämä vielä vain on.


Hyvää vappua, arvoisat lukijat!

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Valmis

Nyt Projekti 1:sen kolmas versio on hiottu siihen kuntoon, että sitä kehtaa tarjota kustantamoille.

Laitoin aiemmin tänään sähköpostia kustannustoimittajalle, jonka luettavana edellinenkin versioni on tähän päivään asti ollut ja kysyin, voisinko tarjota kässäriä heille luettavaksi. (Tuskinpa hän nyt kieltäytyy, mutta katsotaan, mitä hän vastaa.;) )
Todennäköisesti lähetän tämän uuden version myös Tammelle. Pienempiä kustantamoja alan todennäköisesti kahlailla läpi hieman myöhemmin.

Hah, jostain syystä minua hieman jännittää. Pitkästä aikaa "tapahtuu" jotakin. :)

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Pitkä hiljaisuus

Pahoittelen, jos joku poloinen on kuluneiden kuukausien aikana käynyt kurkistelemassa blogiani ja pettynyt huomatessaan uusien postausten puutteen.


Tammikuun alussa muutin siis omilleni, parin sadan kilometrin päähän kotipaikkakunnaltani. Opiskelut ovat vieneet aikaa niin tehokkaasti, ettei blogille ja kirjoittamiselle ole pahemmin jäänyt aikaa.
Noh, tänne ollaan nyt kotiuduttu ja ensimmäinen lukukausi vetelee jo viimeisiään.

Otavalta ei ole vieläkään kuulunut mitään. Nyt on kulunut jo yli puolitoista vuotta siitä, kun Projekti 1:sen edellinen versio kuitattiin vastaanotetuksi. Parhaillaan luen kässärin uusinta päivitettyä (ja paljon muuttunutta) versiota läpi ja otan kustannustoimittajaan yhteyttä heti, kun saan homman tehtyä.
Olin edellisen kerran yhteydessä Otavaan joulukuun tienoilla. Kustannustoimittaja pahoitteli kovasti sitä, että olen saanut odottaa. Kässärini oli kuulemma edelleen luettavana ja loppuvuoden kiireiden vuoksi yhä kesken. Taitaa olla tylsä eepos, kun lukeminen on kestänyt näin pitkään. ;)

Palailen taas blogin pariin, kunhan keksin jotain raapusteltavaa.