perjantai 19. elokuuta 2011

Ärrinmurrin

Kyllä sitten jaksaa ottaa kaaliin se, että tekisi mieli kirjoittaa, mutta ei sitten kuitenkaan ehkä oikein huvita. Pitäisi varmaan avata väkisin tuo kettuileva Open Office tähän nenän alle ja lähettää inspiraatiolle uhkausviesti. Tai sitten minun kannattaisi raahata rakas ylikuumeneva tietokoneeni (jonka ansiosta yleensä jääkalikoita muistuttavat sormeni eivät dataamisen/kirjoittamisen aikana ole lainkaan palelevaiset) yläkertaan omaan huoneeseeni. Jos vähäisempi valaistus ja pieni ympäristönmuutos auttaisi? Läppärini ruudun molemmin puolin kasvava piuhaviidakko ei herätä mielikuvitustani horroksestaan - ehkä asia olisi toisin, jos kirjoittaisin jotakin Tarzanmaista... Tai ehkä minun olisi syytä työntää nuo pöydälle pesiytyneet laturisykkyrät kaappiin.

Tällä hetkellä Projekti 2 on edistynyt vain noin 50 sivun mittaiseksi pikkurääpäleeksi. Juonisuunnitelmaa pitänee hieman hioa ja nuo edellisessä postauksessa mainitsemani yölliset ideat täytyisi ujuttaa sopiville paikoilleen.
Äitini lupaili tänään, että aloittaisi Projekti 1:sen kolmannen version lukemisen. Eihän tässä vielä mitään kiirettä taida olla. En kuitenkaan aio lähettää käsikirjoitusta uudelle kierrokselle ennen kuin olen saanut vastauksen edellisestä versiosta. Olen silti itse utelias kuulemaan, mitä mieltä äitini on tästä suuria muutoksia kokeneesta kässäristä. Edellinen oli hänen mielestään hyvä, mutta mikä mahtaa olla tuomio viimeisimmästä - ja toivon mukaan viimeisestä - versiosta?

Päätin juuri, että aion piinata inspiraation esiin kolostaan kirjailemalla Projekti 2:sta eteenpäin laiskuudestani huolimatta. Sitä ennen kuitenkin ruokin tuon pianotuolini jalkojen viereen kerälle kääriytyneen pikkuhurtan, joka katselee minua harvinaisen hylätyn ja nälkiintyneen näköisenä. (Salakavala otus. Surkuilmeensä takana se kuitenkin miettii: "Ruoka-aikani meni jo viisitoista minuuttia sitten, senkin apina.")

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti