Taas lyhyt postaus.
Inspiraatio löysi muutama viikko sitten luokseni ja kuinkas sitten kävikään?
Projekti 2 on oikolukua ja pieniä lisäyksiä vaille valmis! Hieman harmittaa, että inspis päätti palata näin myöhään. (Tässä olisi ollut koko kesä aikaa tarinoida, mutta ei.)
Projekti 1:sen kolmannesta versiosta, joka matkasi sähköisesti Otavalle kolmisen kuukautta sitten, ei ole kuulunut vielä mitään. Enkä oikeastaan kamalan aktiivisesti ja malttamattomasti vastausta odotakaan. Se tulee sitten, kun on tullakseen.
Tällä hetkellä kässäri on siis luettavana vain Otavalla. Voi olla, että lähetän sen vielä tämän kuun aikana Tammelle uusien pienten muutostensa kera.
keskiviikko 8. elokuuta 2012
perjantai 6. heinäkuuta 2012
Armotonta inspistä odotellessa
Kesälomahan on nyt ollut käynnissä jo hyvän aikaa, mutta kirjoitusrintamalla on kaikesta huolimatta ollut melkoisen laiska tunnelma. Välillä olen joo saanut pienen inspiksen ja kirjoittanut muutamia iltoja/päiviä putkeen, mutta sitten on taas tullut stoppi. Ei niinkään mikään blokki, vaan mun on vain tehnyt mieli tehdä jotain muuta. Tekstiä olisi kyllä saanut työnnettyä pellolle, jos olisi jaksanut istua koneella yrittämässä.
Toinen mahdollinen syy kirjoitusvimman yllättävään puutteeseen on se, etten ole saanut ajatuksiani täysin irti koulusta. Vähä väliä pieni ahdistava ajatus opiskelupaikkakunnalle palaamisesta suorastaan hyökkää hampaineen mun kimppuuni ja se siitä. Lomafiilis on pilalla. Sitä vain vatvoo sitä paria sataa kilometriä, jotka lukitsevat mut autottomana poloisena paikoilleen. Kyllähän mä koulussa viihdyn, mutta olisi paljon mukavampaa, jos ei tarvitsisi olla niin kaukana kavereista ja kaikesta tutusta. Noh, se tästä vuodatuksesta.
Mullehan on siis yleensä aina näin lomilla (etenkin kesällä) puhjennut kunnon kirjotusvimma, joka on liimannut mut kiinni tietokoneeseen niin lujasti, että jo syömään meneminen on tuottanut hillitöntä tuskaa. Ideoita tursuaa niin paljon, että lisäkäsistä ja -koneista olisi apua. Tänä vuonna tuo kirjoituskuume ei ole vielä ilmaantunut, mutta eiköhän se kohta taas jostakin ilmesty. Mökillä saa ihan hyvin unohdettua kaikki loman ulkopuolelle kuuluvat ajatukset. Kunhan kunnolla rentoutuu (lähinnä tuolta pään sisäpuolelta) niin eiköhän taas tekstiä ala tulla.
Projekti 2 on siis edelleen vaiheessa, eikä ykkösestäkään ole kuulunut mitään. Kyllähän sitä jaksaa tässä odotella. Ei kukaan sitä lomilla kuitenkaan ole lukemassa. :)
Toinen mahdollinen syy kirjoitusvimman yllättävään puutteeseen on se, etten ole saanut ajatuksiani täysin irti koulusta. Vähä väliä pieni ahdistava ajatus opiskelupaikkakunnalle palaamisesta suorastaan hyökkää hampaineen mun kimppuuni ja se siitä. Lomafiilis on pilalla. Sitä vain vatvoo sitä paria sataa kilometriä, jotka lukitsevat mut autottomana poloisena paikoilleen. Kyllähän mä koulussa viihdyn, mutta olisi paljon mukavampaa, jos ei tarvitsisi olla niin kaukana kavereista ja kaikesta tutusta. Noh, se tästä vuodatuksesta.
Mullehan on siis yleensä aina näin lomilla (etenkin kesällä) puhjennut kunnon kirjotusvimma, joka on liimannut mut kiinni tietokoneeseen niin lujasti, että jo syömään meneminen on tuottanut hillitöntä tuskaa. Ideoita tursuaa niin paljon, että lisäkäsistä ja -koneista olisi apua. Tänä vuonna tuo kirjoituskuume ei ole vielä ilmaantunut, mutta eiköhän se kohta taas jostakin ilmesty. Mökillä saa ihan hyvin unohdettua kaikki loman ulkopuolelle kuuluvat ajatukset. Kunhan kunnolla rentoutuu (lähinnä tuolta pään sisäpuolelta) niin eiköhän taas tekstiä ala tulla.
Projekti 2 on siis edelleen vaiheessa, eikä ykkösestäkään ole kuulunut mitään. Kyllähän sitä jaksaa tässä odotella. Ei kukaan sitä lomilla kuitenkaan ole lukemassa. :)
maanantai 30. huhtikuuta 2012
Sähköpostia
Kustannustoimittaja vastasi viestiini.
En ollut odottanut minkäänlaista palautetta tai kommentteja Projekti 1:sen edellisestä versiosta, mutta siitä huolimatta sain niitä oikein kunnon viestillisen.
Kässärini oli kuulemma luettu suurella mielenkiinnolla ja se oli onnistunut koukuttamaan lukijansa. Kustannustoimittajan mukaan tekstistäni tunnistaa lahjakkaan ja itse paljon lukeneen kirjoittajan. Hän kiitteli sitä, miten onnistuin pitämään kasassa kunnioitusta herättävän henkilövalikoiman, eri miljööt, aikatasot sekä monisyisen juonen. Vahvuuteni kirjoittajana näkyy kuulemma mm. henkilöhahmojen sisäisen maailman kuvauksessa - tästä olen saanut positiivista kommenttia ennenkin. Sain myös kiitosta päähenkilön ajatuksissa vilisevästä sarkastisesta ja "älykkäästä huumorista".
Kritiikkiä edellinen versio sai jonkin verran, esim. runsaanpuoleisista juonikoukeroista sekä hieman amerikkalaistyylisestä maailmasta. Näitä seikkoja olin onnistunut korjailemaan uuteen versioon jo ennen saamaani palautettakin.
Sain arvokkaita vinkkejä, joista olen erittäin kiitollinen.
Kustannustoimittaja ei osannut vielä arvioida, millaiset mahdollisuudet Projekti 1:sellä olisi tulla julkaistuksi, uutta versiota hän ei ole lukenut - eikä tule lukemaankaan, sillä hän lähtee Otavan palveluksesta kohti uusia haasteita. Hän sanoi juttelevansa vielä toimituksen kanssa lukemastaan ja antoi minulle erään henkilön nimen, jolle minun kannattaisi lähettää uusi kässärini tutustuttavaksi.
Tämä kustannustoimittaja, jonka kanssa olen tämän viimeisen puolitoistavuotisen ajan ollut yhteydessä, välittää uuden kässärini lukijalle Projekti 1:sen vanhasta versiosta saamani palautteen.
Mikäli tämä kyseinen kanssani yhteydessä ollut kustannustoimittaja sattuisi lukemaan tämän postauksen ja tunnistaisi henkilöllisyyteni, tahdon vielä kerran kiittää häntä loistavasta palautteesta!
Puuh, nyt on kyllä taas jotenkin hassu olo... Olen hieman toiveikas, mutta kuitenkin samalla odotan uutta hylkäystä, sillä koen kustannussopimuksen verrattavaksi lottovoittoon.
Toivottavasti tämä uusi versio miellyttää kustantamoa edellistä enemmän. Muutoksista olen toki valmis keskustelemaan, kässärihän tämä vielä vain on.
Hyvää vappua, arvoisat lukijat!
En ollut odottanut minkäänlaista palautetta tai kommentteja Projekti 1:sen edellisestä versiosta, mutta siitä huolimatta sain niitä oikein kunnon viestillisen.
Kässärini oli kuulemma luettu suurella mielenkiinnolla ja se oli onnistunut koukuttamaan lukijansa. Kustannustoimittajan mukaan tekstistäni tunnistaa lahjakkaan ja itse paljon lukeneen kirjoittajan. Hän kiitteli sitä, miten onnistuin pitämään kasassa kunnioitusta herättävän henkilövalikoiman, eri miljööt, aikatasot sekä monisyisen juonen. Vahvuuteni kirjoittajana näkyy kuulemma mm. henkilöhahmojen sisäisen maailman kuvauksessa - tästä olen saanut positiivista kommenttia ennenkin. Sain myös kiitosta päähenkilön ajatuksissa vilisevästä sarkastisesta ja "älykkäästä huumorista".
Kritiikkiä edellinen versio sai jonkin verran, esim. runsaanpuoleisista juonikoukeroista sekä hieman amerikkalaistyylisestä maailmasta. Näitä seikkoja olin onnistunut korjailemaan uuteen versioon jo ennen saamaani palautettakin.
Sain arvokkaita vinkkejä, joista olen erittäin kiitollinen.
Kustannustoimittaja ei osannut vielä arvioida, millaiset mahdollisuudet Projekti 1:sellä olisi tulla julkaistuksi, uutta versiota hän ei ole lukenut - eikä tule lukemaankaan, sillä hän lähtee Otavan palveluksesta kohti uusia haasteita. Hän sanoi juttelevansa vielä toimituksen kanssa lukemastaan ja antoi minulle erään henkilön nimen, jolle minun kannattaisi lähettää uusi kässärini tutustuttavaksi.
Tämä kustannustoimittaja, jonka kanssa olen tämän viimeisen puolitoistavuotisen ajan ollut yhteydessä, välittää uuden kässärini lukijalle Projekti 1:sen vanhasta versiosta saamani palautteen.
Mikäli tämä kyseinen kanssani yhteydessä ollut kustannustoimittaja sattuisi lukemaan tämän postauksen ja tunnistaisi henkilöllisyyteni, tahdon vielä kerran kiittää häntä loistavasta palautteesta!
Puuh, nyt on kyllä taas jotenkin hassu olo... Olen hieman toiveikas, mutta kuitenkin samalla odotan uutta hylkäystä, sillä koen kustannussopimuksen verrattavaksi lottovoittoon.
Toivottavasti tämä uusi versio miellyttää kustantamoa edellistä enemmän. Muutoksista olen toki valmis keskustelemaan, kässärihän tämä vielä vain on.
Hyvää vappua, arvoisat lukijat!
tiistai 24. huhtikuuta 2012
Valmis
Nyt Projekti 1:sen kolmas versio on hiottu siihen kuntoon, että sitä kehtaa tarjota kustantamoille.
Laitoin aiemmin tänään sähköpostia kustannustoimittajalle, jonka luettavana edellinenkin versioni on tähän päivään asti ollut ja kysyin, voisinko tarjota kässäriä heille luettavaksi. (Tuskinpa hän nyt kieltäytyy, mutta katsotaan, mitä hän vastaa.;) )
Todennäköisesti lähetän tämän uuden version myös Tammelle. Pienempiä kustantamoja alan todennäköisesti kahlailla läpi hieman myöhemmin.
Hah, jostain syystä minua hieman jännittää. Pitkästä aikaa "tapahtuu" jotakin. :)
Laitoin aiemmin tänään sähköpostia kustannustoimittajalle, jonka luettavana edellinenkin versioni on tähän päivään asti ollut ja kysyin, voisinko tarjota kässäriä heille luettavaksi. (Tuskinpa hän nyt kieltäytyy, mutta katsotaan, mitä hän vastaa.;) )
Todennäköisesti lähetän tämän uuden version myös Tammelle. Pienempiä kustantamoja alan todennäköisesti kahlailla läpi hieman myöhemmin.
Hah, jostain syystä minua hieman jännittää. Pitkästä aikaa "tapahtuu" jotakin. :)
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Pitkä hiljaisuus
Pahoittelen, jos joku poloinen on kuluneiden kuukausien aikana käynyt kurkistelemassa blogiani ja pettynyt huomatessaan uusien postausten puutteen.
Tammikuun alussa muutin siis omilleni, parin sadan kilometrin päähän kotipaikkakunnaltani. Opiskelut ovat vieneet aikaa niin tehokkaasti, ettei blogille ja kirjoittamiselle ole pahemmin jäänyt aikaa.
Noh, tänne ollaan nyt kotiuduttu ja ensimmäinen lukukausi vetelee jo viimeisiään.
Otavalta ei ole vieläkään kuulunut mitään. Nyt on kulunut jo yli puolitoista vuotta siitä, kun Projekti 1:sen edellinen versio kuitattiin vastaanotetuksi. Parhaillaan luen kässärin uusinta päivitettyä (ja paljon muuttunutta) versiota läpi ja otan kustannustoimittajaan yhteyttä heti, kun saan homman tehtyä.
Olin edellisen kerran yhteydessä Otavaan joulukuun tienoilla. Kustannustoimittaja pahoitteli kovasti sitä, että olen saanut odottaa. Kässärini oli kuulemma edelleen luettavana ja loppuvuoden kiireiden vuoksi yhä kesken. Taitaa olla tylsä eepos, kun lukeminen on kestänyt näin pitkään. ;)
Palailen taas blogin pariin, kunhan keksin jotain raapusteltavaa.
Tammikuun alussa muutin siis omilleni, parin sadan kilometrin päähän kotipaikkakunnaltani. Opiskelut ovat vieneet aikaa niin tehokkaasti, ettei blogille ja kirjoittamiselle ole pahemmin jäänyt aikaa.
Noh, tänne ollaan nyt kotiuduttu ja ensimmäinen lukukausi vetelee jo viimeisiään.
Otavalta ei ole vieläkään kuulunut mitään. Nyt on kulunut jo yli puolitoista vuotta siitä, kun Projekti 1:sen edellinen versio kuitattiin vastaanotetuksi. Parhaillaan luen kässärin uusinta päivitettyä (ja paljon muuttunutta) versiota läpi ja otan kustannustoimittajaan yhteyttä heti, kun saan homman tehtyä.
Olin edellisen kerran yhteydessä Otavaan joulukuun tienoilla. Kustannustoimittaja pahoitteli kovasti sitä, että olen saanut odottaa. Kässärini oli kuulemma edelleen luettavana ja loppuvuoden kiireiden vuoksi yhä kesken. Taitaa olla tylsä eepos, kun lukeminen on kestänyt näin pitkään. ;)
Palailen taas blogin pariin, kunhan keksin jotain raapusteltavaa.
tiistai 13. joulukuuta 2011
Ei vieläkään
Projekti 1:sen vanha versio on ollut maailmalla (yhden) vuoden ja (yhden) kuukauden.
Blogin hiljaiselo johtuu siis paljolti siitä, ettei kirjoitusrintamalla ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Projekti 2 etenee välillä huimaa vauhtia, välillä ei lainkaan (niin kuin esimerkiksi nyt). Inspistä ei näy eikä kuulu tällä hetkellä, mutta toisaalta en edes yritä houkutella sitä esiin... Minulla on niin paljon muutakin tekemistä, etten edes ehtisi kirjoittaa. Sain opiskelupaikan parin tunnin ajomatkan päästä nykyiseltä kotipaikkakunnaltani, joten muuttohommat kaiken muun mahdollisen lisäksi vievät hyvin aikaani.
Sanonpa tähän nyt vielä sen, että päädyin vahingossa suunnittelemaan Projekti 4:sen, jota kirjoittelen ensisijaisesti vain omaksi ilokseni. Hehheh.
Blogi siis päivittyy hiiiiitaasti - paitsi jos jotain mullistavaa ilmaantuu. :)
Blogin hiljaiselo johtuu siis paljolti siitä, ettei kirjoitusrintamalla ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Projekti 2 etenee välillä huimaa vauhtia, välillä ei lainkaan (niin kuin esimerkiksi nyt). Inspistä ei näy eikä kuulu tällä hetkellä, mutta toisaalta en edes yritä houkutella sitä esiin... Minulla on niin paljon muutakin tekemistä, etten edes ehtisi kirjoittaa. Sain opiskelupaikan parin tunnin ajomatkan päästä nykyiseltä kotipaikkakunnaltani, joten muuttohommat kaiken muun mahdollisen lisäksi vievät hyvin aikaani.
Sanonpa tähän nyt vielä sen, että päädyin vahingossa suunnittelemaan Projekti 4:sen, jota kirjoittelen ensisijaisesti vain omaksi ilokseni. Hehheh.
Blogi siis päivittyy hiiiiitaasti - paitsi jos jotain mullistavaa ilmaantuu. :)
maanantai 22. elokuuta 2011
Vihdoinkin
Runosuoni on päässyt eroon kalkkeumastaan, joten teksti virtaa jälleen. Projekti 2 on kasvanut pituuttaan ainakin kymmenellä sivulla - se ei tosin ole kovinkaan paljon, mutta hyvä alku. Juonta olen hieman hionut muutamien yöllisten ideatulvieni ansiosta. Innostuin myös eilisiltana kirjoittamaan Projekti kolmosen loppupuolelle pienen pätkän. Kiitos siitä kuuluu eräälle kappaleelle, jonka kuulin ensimmäistä kertaa.
Aion kyllä vastaisuudessa keskittyä trilogiani keskimmäiseen lapsukaiseen ja vasta sen viimeisteltyäni syventyä viimeiseen osaan. Tunnen itseni kyllin hyvin tietääkseni, että mikäli työstäisin molempia samaan aikaan, mielenkiintoni saattaisi lopahtaa. Ei pidä ahmia liikaa kerralla, oli sitten kyse karkista tai kirjoittamisesta. Tietenkin saatan antaa itselleni poikkeusluvan kääntyä Projekti 3:n puoleen, mikäli pakottava tarve iskee ennen edellisen käsikirjoituksen valmistumista.
Viimeisestä kustantamosta ei ole Projekti 1:n liittyen kuulunut vielä mitään. Voi olla, että kustannustoimittaja on edelleen lomailemassa. En oikeastaan ole tässä viime päivinä kamalasti jaksanut kyttäillä postilaatikkoa, mutta enköhän minä taas kohta heittäydy kärsimättömäksi. :) Minkäänlaista toivoa en elättele, sillä todennäköisintä on, että tyrmäys tulee.
Pahus, kun edellistä merkintää kirjoittaessani olin sitä mieltä, että tästä tulisi pidempi selostus. Taitaa kuitenkin käydä toisin, sillä mitään "suurta" ei ole tapahtunut. Ihme ja kumma. Pitänee siis ruveta päivittämään blogia harvemmin. Ehkä minulla sitten olisi enemmän sanottavaa.
Aion kyllä vastaisuudessa keskittyä trilogiani keskimmäiseen lapsukaiseen ja vasta sen viimeisteltyäni syventyä viimeiseen osaan. Tunnen itseni kyllin hyvin tietääkseni, että mikäli työstäisin molempia samaan aikaan, mielenkiintoni saattaisi lopahtaa. Ei pidä ahmia liikaa kerralla, oli sitten kyse karkista tai kirjoittamisesta. Tietenkin saatan antaa itselleni poikkeusluvan kääntyä Projekti 3:n puoleen, mikäli pakottava tarve iskee ennen edellisen käsikirjoituksen valmistumista.
Viimeisestä kustantamosta ei ole Projekti 1:n liittyen kuulunut vielä mitään. Voi olla, että kustannustoimittaja on edelleen lomailemassa. En oikeastaan ole tässä viime päivinä kamalasti jaksanut kyttäillä postilaatikkoa, mutta enköhän minä taas kohta heittäydy kärsimättömäksi. :) Minkäänlaista toivoa en elättele, sillä todennäköisintä on, että tyrmäys tulee.
Pahus, kun edellistä merkintää kirjoittaessani olin sitä mieltä, että tästä tulisi pidempi selostus. Taitaa kuitenkin käydä toisin, sillä mitään "suurta" ei ole tapahtunut. Ihme ja kumma. Pitänee siis ruveta päivittämään blogia harvemmin. Ehkä minulla sitten olisi enemmän sanottavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)