tag:blogger.com,1999:blog-76481784702841352212024-03-14T05:34:44.846+02:00HukkateilläHukkahttp://www.blogger.com/profile/13817952612554479437noreply@blogger.comBlogger17125tag:blogger.com,1999:blog-7648178470284135221.post-90648310261712717392014-04-09T17:35:00.001+03:002014-04-09T17:35:15.905+03:00Uudestaan vainJuu en raapusteluillani sijoittunut todennäköisesti lähellekään kärkikymmenikköä tuossa Gummeruksen romaanikilpailussa, mutta eipä tuo mitään. Heti voittajien julkistuksen jälkeen olin sitä mieltä, että odottelen pari kuukautta ja laitan sitten kässärin sellaisenaan ties kuinka monennelle kustantamokierrokselle, vaan toisinpa taas kävi: viime viikonloppuna sain idean, jonka siivittämänä aloin jälleen kirjoittamaan <span style="color: #e06666;">Projekti 1</span>:stä uudelleen. Mun on taas pitänyt vähän jarrutella tätä inspiraatiota, jotta koulu ei
kärsi kirjoittamisesta. Välillä joutuu väkisin repimään itsensä irti
näppiksestä, kun on muitakin juttuja tehtävänä. Tuskinpa olen ainoa,
jolla inspis voi sekoittaa elämän aivan totaalisesti. ;)<br />
<br />
Tällä kertaa uskon, että <span style="color: #e06666;">Projekti 1</span> on parempi, oikeasti. Yksi luottolukijani oli sitä mieltä, että tämä uusi aloitus on parempi kuin vanha <span style="font-size: xx-small;">(= se, joka Gummeruksen kisassakin kävi pyörähtämässä).</span> Jes! Kannattaa sitä tekstiä vain jauhaa ja jauhaa.<br />
Tunnen itseni kuitenkin niin hyvin, että tiedän olevani taas hetken päästä aivan maani myynyt ja itsekritiikki huitelee huipussaan. ("Yhyy, miten paska kirjoittaja voikaan olla?!") Koska olen pahimman luokan perfektionisti kirjoittamisen suhteen, epäilen aina kausiluontoisesti tekstejäni turhankin paljon. Uskon <span style="font-size: xx-small;">tai haluan uskoa</span> pystyväni parempaankin. Tarinan takana seison kyllä ehdottomasti, mutta tapa, jolla olen onnistunut oksentamaan luvut Open Officeen, ei aina miellytä. No, luovuttaa ei saa, eikä pidä. Ehkä se kustannussopimusta päästään joskus vielä allekirjoittelemaan. Toivoa saa. Hukkahttp://www.blogger.com/profile/13817952612554479437noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7648178470284135221.post-31630132099915756922014-01-20T22:08:00.000+02:002014-01-20T22:08:19.918+02:00KirjoituskilpailuJuu, osallistuin tosiaan viime lokakuussa Gummeruksen suureen romaanikilpailuun. Ei ole yhteydenottoja tullut, joten mitä todennäköisimmin kymmenen parhaan joukkoon ei ollut asiaa.<span style="font-size: xx-small;"> Ellei sitten tieto ole jostain syystä tullut postitse.</span> Mikäli nyt huhupuheet pitävät paikkansa, että kärkikymmenikkö tietää jo sijoittumisestaan. Enpä toisaalta ole yllättynyt, sillä vaikka sitä toivoo voivansa joskus kutsua itseään kirjailijaksi, oma perfektionismi ei anna lupaa "luulla itsestään liikoja".<br />
Noh, nytpä sitten kässäri vapautuu taas uudelle kustantamokierrokselle. Tällä kertaa lähetän useampaan paikkaan. Voi niitä parkoja, jotka tuota tekelettä saavat lukea vuodesta toiseen. Kyllä mielestäni kehitystä tapahtuu, kun samaa tarinaa pureskelee ja kirjoittaa uudelleen vuodesta toiseen, mutta tuleeko tuosta ikinä mitään onkin sitten eri juttu. :)<br />
En kuitenkaan luovuta vielä. Jokavuotiset kustantamokierrokset päättyvät varmaankin vasta sitten, kun hankin itselleni elämän tai potkaisen tyhjää. ;)<br />
<br />
PS. Otavalta ei vieläkään ole tullut minkäänlaista vastausta kahteen aikaisempaan kässäriversioon. Lähetin sähköpostilla tämän edellisen version heille loka- ja marraskuussa 2012. Hukkahttp://www.blogger.com/profile/13817952612554479437noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7648178470284135221.post-52642209502938722672013-07-23T00:02:00.001+03:002013-07-23T00:02:12.111+03:00Ja taas jatkuuTammelta tuli tavallinen rivihylky viime viikolla, mutta eipä tuo haittaa, sillä olen väsännyt taas uutta versiota (onko se jo viides) samasta kässäristä nyt kesällä. Loppu häämöttää jälleen. Kyllä sitä tekstiä pukkaa heti, kun inspiraatio iskee. Tällä kertaa hion rauhassa niin pitkälle syksyyn kuin huvittaa ja annan vanhempieni lukaista koko kässärin läpi, vaikka he eivät ajattelemaani kohderyhmään kuulukaan.<br />
<br />
Otavasta en vieläkään noin kahdeksan <span style="font-size: xx-small;">(?)</span> kuukauden jälkeen tiedä mitään. En tiedä edes sitä, menikö kässäri ylipäätään perille, vaikka kahteen eri mailiosoitteeseen sen lykkäsin ja lähetinpä vielä kysymystäkin pari kuukautta sitten perään. En ole minkäänmoista vastausta tai kuittausta saanut missään vaiheessa. Tästä huolimatta en lannistu <span style="font-size: xx-small;">tai ymmärrä vihjettä</span>, vaan lähetän uuden version kässäristä Otavallekin, josko se sillä kertaa menisi tiedettävästi perille. <br />
<br />
Huuh, kun vielä jaksaisi kirjoitella tännekin jotakin. :) Ehkä sitten joskus, kun tapahtuu jotain kirjoittamisen arvoista.Hukkahttp://www.blogger.com/profile/13817952612554479437noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7648178470284135221.post-1484881601420391592013-05-06T23:04:00.001+03:002013-05-06T23:04:51.535+03:00Kohta se taas alkaaEnpä ole hetkeen raapustellut tänne. Kiitos siitä kuuluu jälleen koululle, jonka vuoksi en ole päässyt kirjoittamaan (ei-asiatekstejä) n. viiteen kuukauteen. Välillä on tuntunut siltä, että pää räjähtää kaikkien miljoonien ulos pyrkivien ideoiden määrästä, mutta kirjoittamiseen liittyvät mielihalut olen tukahduttanut yksinkertaisesti sillä, että olen yrittänyt vältellä koko ajatusta Projektien rustaamisesta eteenpäin. Vielä pari viikkoa ja sitten koulu on tältä keväältä istuttu.<br />
<br />
WSOY:ltä tosiaan tuli lyhyt ja ytimekäs perushylkäys tuossa pari kuukautta sitten. En enää muista, milloin. Tammelle ja Otavalle laitoin eilen illalla hetken mielijohteesta varovaiset, mutta siltikin varmasti rasittavat kyselyt siitä, missä vaiheessa kässärini lukuprosessi on meneillään. En vieläkään tiedä, menikö kässärini koskaan perille Otavan osoitteisiin. Pariinkin kertaan laitoin sen menemään, mutta koskaan ei tullut pyytämääni lyhyttä kuittausta siitä, että viesti oli vastaanotettu.<br />
<br />
Tässä siis odottelemme, mitä vastaillaan. Vaikka samapa tuo toisaalta. Kesäloman koittaessa kirjoitan kässärin taas uudelleen. Neljännen kerran. Hukkahttp://www.blogger.com/profile/13817952612554479437noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7648178470284135221.post-65529455907451263332012-11-06T20:06:00.000+02:002012-11-06T20:06:08.546+02:00Kyllä, olen laiskaPikapäivitystä luvassa taas näin koulukiireiden keskeltä.<br />
<br />
<span style="color: #e06666;">Projekti 1</span>:sen päivitetyin versio on nyt matkannut Tammelle ja pienen pohdiskelun jälkeen myös WSOY:lle. Otavalle laitoin yli kuukausi sitten mailia, jossa tiedustelin, olisivatko he kiinnostuneita lukemaan (taas) uuden version. Vastausta ei ole kuulunut vieläkään, joten katsellaan nyt, laitanko kässärin heille siitä huolimatta.<br />
<br />
Koulu on kyllä inspiraationtappajista paras. Tenttejä ja tehtäviä pursuaa ovista ja ikkunoista, eikä aikaa kirjoittamiselle löydy mistään rakosesta. Tässä muutamia viikkoja sitten mulla oli ihan silmitön inspis päällä, mutten ehtinyt kirjoittaa sanaakaan. Ideavirran patoutuminen aiheutti ensin lievää keskittymiskyvyn puutetta, johon muutaman päivän kuluttua lisättiin kunnon ripaus ärtymystä ja kiukkua. Vieroitusoireita? No, syysloma korjasi tilanteen. Tänään taas hieman kutitteli kirjoittaa, mutta en kuitenkaan saanut mitään aikaan. <span style="font-size: xx-small;">Pitäisi taas lukea tenttiin.</span>Hukkahttp://www.blogger.com/profile/13817952612554479437noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7648178470284135221.post-19783642853633547402012-08-08T13:38:00.002+03:002012-08-08T13:39:19.303+03:00Se on täällä taasTaas lyhyt postaus. <br />
<br />
Inspiraatio löysi muutama viikko sitten luokseni ja kuinkas sitten kävikään?<br />
<span style="color: #c27ba0;">Projekti 2</span> on oikolukua ja pieniä lisäyksiä vaille valmis! Hieman harmittaa, että inspis päätti palata näin myöhään. (Tässä olisi ollut koko kesä aikaa tarinoida, mutta ei.)<br />
<br />
<span style="color: #e06666;">Projekti 1</span>:sen kolmannesta versiosta<span style="font-size: xx-small;">, joka matkasi sähköisesti Otavalle kolmisen kuukautta sitten,</span> ei ole kuulunut vielä mitään. Enkä oikeastaan kamalan aktiivisesti ja malttamattomasti vastausta odotakaan. Se tulee sitten, kun on tullakseen.<br />
Tällä hetkellä kässäri on siis luettavana vain Otavalla. Voi olla, että lähetän sen vielä tämän kuun aikana Tammelle uusien pienten muutostensa kera.<br />
<br />
<br />
<br />Hukkahttp://www.blogger.com/profile/13817952612554479437noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7648178470284135221.post-16317954954540926252012-07-06T20:49:00.001+03:002012-07-06T20:50:18.247+03:00Armotonta inspistä odotellessaKesälomahan on nyt ollut käynnissä jo hyvän aikaa, mutta kirjoitusrintamalla on kaikesta huolimatta ollut melkoisen laiska tunnelma. Välillä olen joo saanut pienen inspiksen ja kirjoittanut muutamia iltoja/päiviä putkeen, mutta sitten on taas tullut stoppi. Ei niinkään mikään blokki, vaan mun on vain tehnyt mieli tehdä jotain muuta. Tekstiä olisi kyllä saanut työnnettyä pellolle, jos olisi jaksanut istua koneella yrittämässä.<br />
Toinen mahdollinen syy kirjoitusvimman yllättävään puutteeseen on se, etten ole saanut ajatuksiani täysin irti koulusta. Vähä väliä pieni ahdistava ajatus opiskelupaikkakunnalle palaamisesta suorastaan hyökkää hampaineen mun kimppuuni ja se siitä. Lomafiilis on pilalla. Sitä vain vatvoo sitä paria sataa kilometriä, jotka lukitsevat mut autottomana poloisena paikoilleen. Kyllähän mä koulussa viihdyn, mutta olisi paljon mukavampaa, jos ei tarvitsisi olla niin kaukana kavereista ja kaikesta tutusta. Noh, se tästä vuodatuksesta.<br />
<br />
Mullehan on siis yleensä aina näin lomilla (etenkin kesällä) puhjennut kunnon kirjotusvimma, joka on liimannut mut kiinni tietokoneeseen niin lujasti, että jo syömään meneminen on tuottanut hillitöntä tuskaa. Ideoita tursuaa niin paljon, että lisäkäsistä ja -koneista olisi apua. Tänä vuonna tuo kirjoituskuume ei ole vielä ilmaantunut, mutta eiköhän se kohta taas jostakin ilmesty. Mökillä saa ihan hyvin unohdettua kaikki loman ulkopuolelle kuuluvat ajatukset. Kunhan kunnolla rentoutuu (lähinnä tuolta pään sisäpuolelta) niin eiköhän taas tekstiä ala tulla.<br />
<span class="Apple-style-span" style="color: #c27ba0;">Projekti 2</span> on siis edelleen vaiheessa, eikä <span class="Apple-style-span" style="color: #e06666;">ykkösestäkään</span> ole kuulunut mitään. Kyllähän sitä jaksaa tässä odotella. Ei kukaan sitä lomilla kuitenkaan ole lukemassa. :)Hukkahttp://www.blogger.com/profile/13817952612554479437noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7648178470284135221.post-78481468543193618322012-04-30T16:38:00.003+03:002012-04-30T16:38:55.302+03:00SähköpostiaKustannustoimittaja vastasi viestiini.<br />
En ollut odottanut minkäänlaista palautetta tai kommentteja <span style="color: #e06666;">Projekti 1</span>:sen edellisestä versiosta, mutta siitä huolimatta sain niitä oikein kunnon viestillisen.<br />
<br />
Kässärini oli kuulemma luettu suurella mielenkiinnolla ja se oli onnistunut koukuttamaan lukijansa. Kustannustoimittajan mukaan tekstistäni tunnistaa lahjakkaan ja itse paljon lukeneen kirjoittajan. Hän kiitteli sitä, miten onnistuin pitämään kasassa kunnioitusta herättävän henkilövalikoiman, eri miljööt, aikatasot sekä monisyisen juonen. Vahvuuteni kirjoittajana näkyy kuulemma mm. henkilöhahmojen sisäisen maailman kuvauksessa - tästä olen saanut positiivista kommenttia ennenkin. Sain myös kiitosta päähenkilön ajatuksissa vilisevästä sarkastisesta ja "älykkäästä huumorista". <br />
Kritiikkiä edellinen versio sai jonkin verran, esim. runsaanpuoleisista juonikoukeroista sekä hieman amerikkalaistyylisestä maailmasta. Näitä seikkoja olin onnistunut korjailemaan uuteen versioon jo ennen saamaani palautettakin.<br />
Sain arvokkaita vinkkejä, joista olen erittäin kiitollinen.<br />
<br />
Kustannustoimittaja ei osannut vielä arvioida, millaiset mahdollisuudet <span style="color: #e06666;">Projekti 1</span>:sellä olisi tulla julkaistuksi, uutta versiota hän ei ole lukenut - eikä tule lukemaankaan, sillä hän lähtee Otavan palveluksesta kohti uusia haasteita. Hän sanoi juttelevansa vielä toimituksen kanssa lukemastaan ja antoi minulle erään henkilön nimen, jolle minun kannattaisi lähettää uusi kässärini tutustuttavaksi.<br />
Tämä kustannustoimittaja, jonka kanssa olen tämän viimeisen puolitoistavuotisen ajan ollut yhteydessä, välittää uuden kässärini lukijalle <span style="color: #e06666;">Projekti 1</span>:sen vanhasta versiosta saamani palautteen.<br />
<br />
<br />
<br />
Mikäli tämä kyseinen kanssani yhteydessä ollut kustannustoimittaja sattuisi lukemaan tämän postauksen ja tunnistaisi henkilöllisyyteni, tahdon vielä kerran kiittää häntä loistavasta palautteesta!<br />
<br />
<br />
Puuh, nyt on kyllä taas jotenkin hassu olo... Olen hieman toiveikas, mutta kuitenkin samalla odotan uutta hylkäystä, sillä koen kustannussopimuksen verrattavaksi lottovoittoon.<br />
Toivottavasti tämä uusi versio miellyttää kustantamoa edellistä enemmän. Muutoksista olen toki valmis keskustelemaan, kässärihän tämä vielä vain on.<br />
<br />
<br />
Hyvää vappua, arvoisat lukijat! <br />
<br />Hukkahttp://www.blogger.com/profile/13817952612554479437noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7648178470284135221.post-17505865304747238402012-04-24T21:59:00.000+03:002012-04-24T21:59:20.411+03:00ValmisNyt <span style="color: #e06666;">Projekti 1</span>:sen kolmas versio on hiottu siihen kuntoon, että sitä kehtaa tarjota kustantamoille. <br /><br />Laitoin aiemmin tänään sähköpostia kustannustoimittajalle, jonka luettavana edellinenkin versioni on tähän päivään asti ollut ja kysyin, voisinko tarjota kässäriä heille luettavaksi. (Tuskinpa hän nyt kieltäytyy, mutta katsotaan, mitä hän vastaa.;) ) <br />Todennäköisesti lähetän tämän uuden version myös Tammelle. Pienempiä kustantamoja alan todennäköisesti kahlailla läpi hieman myöhemmin.<br /><br />Hah, jostain syystä minua hieman jännittää. Pitkästä aikaa "tapahtuu" jotakin. :)Hukkahttp://www.blogger.com/profile/13817952612554479437noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-7648178470284135221.post-27306911508296378202012-04-20T16:59:00.000+03:002012-04-20T16:59:08.702+03:00Pitkä hiljaisuusPahoittelen, jos joku poloinen on kuluneiden kuukausien aikana käynyt kurkistelemassa blogiani ja pettynyt huomatessaan uusien postausten puutteen.<br />
<br />
<br />
Tammikuun alussa muutin siis omilleni, parin sadan kilometrin päähän kotipaikkakunnaltani. Opiskelut ovat vieneet aikaa niin tehokkaasti, ettei blogille ja kirjoittamiselle ole pahemmin jäänyt aikaa.<br />
Noh, tänne ollaan nyt kotiuduttu ja ensimmäinen lukukausi vetelee jo viimeisiään.<br />
<br />
Otavalta ei ole vieläkään kuulunut mitään. Nyt on kulunut jo yli puolitoista vuotta siitä, kun <span style="color: #e06666;">Projekti 1</span>:sen edellinen versio kuitattiin vastaanotetuksi. Parhaillaan luen kässärin uusinta päivitettyä (ja paljon muuttunutta) versiota läpi ja otan kustannustoimittajaan yhteyttä heti, kun saan homman tehtyä.<br />
Olin edellisen kerran yhteydessä Otavaan joulukuun tienoilla. Kustannustoimittaja pahoitteli kovasti sitä, että olen saanut odottaa. Kässärini oli kuulemma edelleen luettavana ja loppuvuoden kiireiden vuoksi yhä kesken. Taitaa olla tylsä eepos, kun lukeminen on kestänyt näin pitkään. ;)<br />
<br />
Palailen taas blogin pariin, kunhan keksin jotain raapusteltavaa. <br />
<br />
<br />Hukkahttp://www.blogger.com/profile/13817952612554479437noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7648178470284135221.post-26438316323556393772011-12-13T18:28:00.000+02:002011-12-13T18:28:27.705+02:00Ei vieläkään<span style="color: #e06666;">Projekti 1</span>:sen vanha versio on ollut maailmalla (yhden) vuoden ja (yhden) kuukauden.<br />
Blogin hiljaiselo johtuu siis paljolti siitä, ettei kirjoitusrintamalla ole tapahtunut mitään ihmeellistä. <span style="color: #c27ba0;">Projekti 2</span> etenee välillä huimaa vauhtia, välillä ei lainkaan (niin kuin esimerkiksi nyt). Inspistä ei näy eikä kuulu tällä hetkellä, mutta toisaalta en edes yritä houkutella sitä esiin... Minulla on niin paljon muutakin tekemistä, etten edes ehtisi kirjoittaa. <span style="font-size: x-small;">Sain opiskelupaikan parin tunnin ajomatkan päästä nykyiseltä kotipaikkakunnaltani, joten muuttohommat kaiken muun mahdollisen lisäksi vievät hyvin aikaani.</span><br />
<br />
Sanonpa tähän nyt vielä sen, että päädyin vahingossa suunnittelemaan <span style="color: #45818e;">Projekti 4</span>:sen, jota kirjoittelen ensisijaisesti vain omaksi ilokseni. Hehheh. <br />
<br />
Blogi siis päivittyy hiiiiitaasti - paitsi jos jotain mullistavaa ilmaantuu. :)Hukkahttp://www.blogger.com/profile/13817952612554479437noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7648178470284135221.post-72191467230965934882011-08-22T21:06:00.000+03:002011-08-22T21:06:47.564+03:00VihdoinkinRunosuoni on päässyt eroon kalkkeumastaan, joten teksti virtaa jälleen. <span style="color: #c27ba0;">Projekti 2</span> on kasvanut pituuttaan ainakin kymmenellä sivulla - se ei tosin ole kovinkaan paljon, mutta hyvä alku. Juonta olen hieman hionut muutamien yöllisten ideatulvieni ansiosta. Innostuin myös eilisiltana kirjoittamaan <span style="color: #f6b26b;">Projekti kolmosen</span> loppupuolelle pienen pätkän. Kiitos siitä kuuluu eräälle kappaleelle, jonka kuulin ensimmäistä kertaa.<br />
Aion kyllä vastaisuudessa keskittyä trilogiani keskimmäiseen lapsukaiseen ja vasta sen viimeisteltyäni syventyä viimeiseen osaan. Tunnen itseni kyllin hyvin tietääkseni, että mikäli työstäisin molempia samaan aikaan, mielenkiintoni saattaisi lopahtaa. Ei pidä ahmia liikaa kerralla, oli sitten kyse karkista tai kirjoittamisesta. Tietenkin saatan antaa itselleni poikkeusluvan kääntyä <span style="color: #f6b26b;">Projekti 3</span>:n puoleen, mikäli pakottava tarve iskee ennen edellisen <span style="color: #c27ba0;">käsikirjoituksen </span>valmistumista.<br />
<br />
Viimeisestä kustantamosta ei ole <span style="color: #e06666;">Projekti 1</span>:n liittyen kuulunut vielä mitään. Voi olla, että kustannustoimittaja on edelleen lomailemassa. En oikeastaan ole tässä viime päivinä kamalasti jaksanut kyttäillä postilaatikkoa, mutta enköhän minä taas kohta heittäydy kärsimättömäksi. :) Minkäänlaista toivoa en elättele, sillä todennäköisintä on, että tyrmäys tulee.<br />
<br />
Pahus, kun edellistä merkintää kirjoittaessani olin sitä mieltä, että tästä tulisi pidempi selostus. Taitaa kuitenkin käydä toisin, sillä mitään "suurta" ei ole tapahtunut. Ihme ja kumma. Pitänee siis ruveta päivittämään blogia harvemmin. Ehkä minulla sitten olisi enemmän sanottavaa.<br />
<br />
<br />
<br />
Hukkahttp://www.blogger.com/profile/13817952612554479437noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7648178470284135221.post-58232604049058507602011-08-21T00:38:00.000+03:002011-08-21T00:38:48.857+03:00LaiskiainenOlen tässä kirjoitellut naurettavan hitaasti. Ei sitä inspistä oikein näy eikä kuulu. Pieniä ideoita kyllä pukkaa, mutta itse kirjoittaminen tökkii. Hiljaa hyvä tulee, vai kuinka?<br />
Olen tottunut siihen, ettei minulla ole usein tämänkaltaisia blokkeja, mutta ehkä vanhuus ei tule yksin. Okei, en ole vielä mikään ikäloppu, joten ehdin vallan mainiosti kirjoittaa trilogiani loppuun. Ellen sitten kuole tapaturmaisesti esimerkiksi jäämällä auton alle ennen kuin viimeinen piste on lätkäisty myös <span style="color: #f6b26b;">Projekti 3</span>:sen epilogin hännille. Toivon mukaan niin ankeasti ei käy.<br />
<br />
Huomenna jatkan tuon<span style="color: #c27ba0;"> Projekti 2</span>:sen kanssa taistelemista. En ole sen tyyppinen, että luovuttaisin näin helpolla. Nyt kuitenkin pitänee mennä nukkumaan ennen kuin tulee sanomista. Seuraava postaus saa luvan olla pidempi kuin tämä tynkä - ja jotain asiaakin voisi olla hieman enemmän. ;)Hukkahttp://www.blogger.com/profile/13817952612554479437noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7648178470284135221.post-80198044471119892362011-08-19T21:16:00.000+03:002011-08-19T21:16:01.056+03:00ÄrrinmurrinKyllä sitten jaksaa ottaa kaaliin se, että tekisi mieli kirjoittaa, mutta ei sitten kuitenkaan ehkä oikein huvita. Pitäisi varmaan avata väkisin tuo kettuileva Open Office tähän nenän alle ja lähettää inspiraatiolle uhkausviesti. Tai sitten minun kannattaisi raahata rakas ylikuumeneva tietokoneeni (jonka ansiosta yleensä jääkalikoita muistuttavat sormeni eivät dataamisen/kirjoittamisen aikana ole lainkaan palelevaiset) yläkertaan omaan huoneeseeni. Jos vähäisempi valaistus ja pieni ympäristönmuutos auttaisi? Läppärini ruudun molemmin puolin kasvava piuhaviidakko ei herätä mielikuvitustani horroksestaan - ehkä asia olisi toisin, jos kirjoittaisin jotakin Tarzanmaista... Tai ehkä minun olisi syytä työntää nuo pöydälle pesiytyneet laturisykkyrät kaappiin.<br />
<br />
Tällä hetkellä <span style="color: #c27ba0;">Projekti 2</span> on edistynyt vain noin 50 sivun mittaiseksi pikkurääpäleeksi. Juonisuunnitelmaa pitänee hieman hioa ja nuo edellisessä postauksessa mainitsemani yölliset ideat täytyisi ujuttaa sopiville paikoilleen. <br />
Äitini lupaili tänään, että aloittaisi <span style="color: #e06666;">Projekti 1</span>:sen kolmannen version lukemisen. Eihän tässä vielä mitään kiirettä taida olla. En kuitenkaan aio lähettää käsikirjoitusta uudelle kierrokselle ennen kuin olen saanut vastauksen edellisestä versiosta. Olen silti itse utelias kuulemaan, mitä mieltä äitini on tästä suuria muutoksia kokeneesta kässäristä. Edellinen oli hänen mielestään hyvä, mutta mikä mahtaa olla tuomio viimeisimmästä - ja toivon mukaan <i>viimeisestä</i> - versiosta?<br />
<br />
Päätin juuri, että aion piinata inspiraation esiin kolostaan <i>kirjailemalla</i> <span style="color: #c27ba0;">Projekti 2</span>:sta eteenpäin laiskuudestani huolimatta. Sitä ennen kuitenkin ruokin tuon pianotuolini jalkojen viereen kerälle kääriytyneen pikkuhurtan, joka katselee minua harvinaisen hylätyn ja nälkiintyneen näköisenä. (Salakavala otus. Surkuilmeensä takana se kuitenkin miettii: "Ruoka-aikani meni jo viisitoista minuuttia sitten, senkin apina.")Hukkahttp://www.blogger.com/profile/13817952612554479437noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7648178470284135221.post-22108681335225413442011-08-18T14:03:00.004+03:002011-08-18T18:07:25.999+03:00Inspiraatio iskee...... aina huonoon aikaan.<br />
Viime yönä hyppäsin sänkyyni ja yritin itsepintaisesti nukahtaa edes tällä kertaa ennen puoli yhtä, mieluiten jo ennen kuin päivä ehtii vaihtua. Ei onnistunut, eipä tietenkään. Ehdin makoilla siinä hetken aikaa silmät kiinni, kun yhtäkkiä pääkopassani alkoi vilistä hemmetinmoinen määrä kaikenmaailman ideoita. En tietenkään voinut vain antaa olla ja jatkaa itsepintaista unen kalastelua, sillä aamulla en todennäköisesti muistaisi yhtäkään näistä <i>loistavista</i> ajatuksistani. Kiepsahdin tapani mukaan puoliksi sänkyni reunan yli, hapuilin kännykkäni lattialta ja aloin näpytellä uutta muistiota. Ideoiden kirjaaminen ylös yöaikaan on joka kerta yhtä hidasta ja raivostuttavaa, sillä yritän pitää puhelimeni piilossa - valo karkaa heti ovestani yläkerran aulaan, jos en pidä sitä aisoissa. Isäni nukkuu kevyempää unta kuin koirani, joten ilman epämukavan tuntuista kirjoitusasentoani saattaisivat silmäni minä hetkenä hyvänsä sokaistua hirmuisen valonheittimen (eli tuttavallisemmin otsalampun) kavalasta kirkkaudesta. Vaikka perheessäni kyllä tiedetään, että inspiraationi ei katso aikaa eikä paikkaa, eivät he silti anna päivärytmini kääntyä päälaelleen. Hukka lähes 20-v. on aivan vahdittava tapaus. No en sentään. :)<br />
Saatuani ideat talteen minun oli pakko vaientaa inspiraatio, joka on ikäväkseni ollut hieman hukkateillä tässä muutaman viikon ajan. Toivottavasti se saapuu tapaamiseemme seuraavan kerran hieman parempaan kellonaikaan, jotta pääsen työstämään <span style="color: #c27ba0;">Projekti 2</span>:sta jälleen eteenpäin.<br />
<br />
<br />
Kävijälaskuri huhuilee, että ainakin muutama henkilö on käynyt täällä vakoilemassa. Olitte sitten lajitovereitani tai ette, esitän teille <u>pari pientä kysymystä</u>. (Vaikka ette sitten niihin vastaisikaan. Aina on hyvä yrittää.)<br />
<br />
Uskon, etten ole ainoa, joka kärsii yöinspiraatiosta. <i> </i><br />
<i>Onko teillä kenties samankaltaista oireilua? Mikä teidän kohdallanne yleensä laukaisee kirjoituskuumeen? (Jokin tietty vuorokaudenaika, paikka tai muu tekijä? Vai tuleeko mr/ms inspiraatio miten </i>häntä <i>itseään huvittaa?)</i><br />
<br />
<br />
Vastatkaa, jos uskallatte. Tai ei tarvitse edes vastata, voi kommentoida muuten vain. Hukka ei nimestään huolimatta pure - paitsi nurkkaan ajettuna. <br />
<br />
<br />
PS. Minut hyväksyttiin Kelvottomien Kirjailijoiden Seuran jäseneksi. ;)<br />
<br />
<br />
Hukkahttp://www.blogger.com/profile/13817952612554479437noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7648178470284135221.post-67256975750027626702011-08-17T14:33:00.003+03:002011-08-18T10:59:37.778+03:00Toinen postausFlunssa alkaa hellittää, jes! Tautini nähtävästi huomasi, etten aio lannistua ja päätti ruveta katselemaan antoisampaa uhria. Goodbye, ei tule ikävä. Odotin kyllä herääväni tänään entistäkin tukkoisempana... Eilisellä ratsastustunnilla hevoset piti taluttaa maneesiin kaatosateessa, joten vaatteet olivat mukavan märät ja viileät. Onneksi meidän ryhmämme ei joutunut pitämään tuntiaan kissan kokoisten pisaroiden armoilla. Kävi hieman sääliksi niitä, jotka tulivat talliin ratsuineen läpimärkinä.<br />
<br />
Sitten luvassa jatkoa edelliseen merkintääni.<br />
Lähetin siis marraskuun ensimmäisinä päivinä esikoiseni matkaan ja kyttäsin Itellan sivuilta, että ne myös pääsivät määränpäihinsä. Vaikka tiesin, ettei vastausta kuuluisi todennäköisesti pitkiin aikoihin, tarkistin silti joka päivä postin lähes tärisevin käsin.<br />
<br />
Joulukuussa sain ensimmäisen vastauksen: Tammen logolla varustetun kuoren. Ihme, että maltoin pitää näppini kurissa kotiin asti.<br />
"Sinulla on mielikuvitusta ja kertojanlahjoja, mutta kokonaisuutena käsikirjoitus ei valitettavasti kuitenkaan sovellu julkaisuohjelmaamme."<br />
Kirjeeseen oli lisätty vielä arvostelupalvelun sähköpostiosoite ja nettisivut sekä kirjoitettu mahdollisuudestani osallistua fantasiakirjallisuuden harrastajille suunnattuihin kirjoituskilpailuihin, jne. Lopussa oli kustannustoimittajan allekirjoitus.<br />
En ollut missään vaiheessa jaksanut uskoa siihen, että <span style="color: #e06666;">Projekti 1</span>:sen toinenkaan versio olisi oikeasti kelvannut kustannusyhtiöille. Miten niistä kaikista lukemattomista käsikirjoituksista juuri minun esikoiseni sopisi heidän <i>kustannusohjelmaansa</i>?<br />
<br />
Muutaman kuukauden kirjoitustauon jälkeen keksin jälleen, miten voisin parantaa käsikirjoitustani. Tällä kertaa kirjoitin suurimman osan oikeasti kokonaan uudelleen, uudistin juonta ja päähenkilöitä. Käsikirjoituksen koko idea muuttui. Sulautin vanhasta (toisesta) versiosta lyhennetyn ja hieman muunnellun kokonaisuuden <i>kolmanteen</i> <span style="color: #e06666;">Projekti 1</span>:seen. Uudellenkirjoittaminen kesti puolisen vuotta: heinäkuussa (2011) sain käsikirjoituksen valmiiksi viimeistä oikolukua varten. Edellisenä vuonna näihin samoihin aikoihin vanhempani lukivat silloisen käsikirjoitukseni läpi kirjoitusvirheiden varalta ja antoivat pieniä korjausehdotuksia. Tälläkin kertaa aion pyytää heitä lukemaan <i>kolmannen</i> version ennen kustantamoihin lähettämistä.<br />
<br />
Mutta entäpä Otava? Huomenna käsikirjoitukseni on ollut heidän käsiteltävänään yhdeksän kuukautta ja kaksi viikkoa. Muutamaan otteeseen olen sähköpostitse kysellyt kässärini perään, viimeisen kerran edellisenä sunnuntaina. Vastausta ei ole vielä kuulunut, käsittelyssä se siis taitaa olla edelleen. Tämän jälkeen en <i>kehtaa</i> enää kysyä, missä mennään. Viimeksi he pahoittelivat syvästi sitä, että olin joutunut odottamaan näin kauan. No, tärkeintä oli tietää, ettei kässärini ollut hävinnyt. Kuitenkin minua piinaa epätietoisuus siitä, onko näin pitkä käsittelyaika hyvä vai huono juttu. (Vai onko yli yhdeksän kuukautta edes pitkä aika?) Ehkä luettavaa on ollut niin paljon, että Otavan sivuilla mainittu noin 3-6 kuukautta on venähtänyt pidemmäksi.<br />
En taaskaan uskalla elätellä minkäänlaista toivoa kustannnussopimuksen syntymisestä. Mikä heidän vastauksensa sitten onkaan, aion tarjota heille uutta versiota luettavaksi. Koko suunnittelemani trilogia perustuu tällä hetkellä tämän uunituoreen käsikirjoituksen tapahtumiin.<br />
<br />
Saa nähdä, miten tässä vielä käy.Hukkahttp://www.blogger.com/profile/13817952612554479437noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7648178470284135221.post-84393194601530949062011-08-16T10:12:00.001+03:002011-08-16T10:13:47.689+03:00Sairas alkuEi, otsikko ei liity millään tavalla romaanini aloituskappaleeseen tai prologiin. En myöskään ajatellut itse heittäytyä hulluksi, vaan aion heti kättelyssä kirota kimppuuni hyökänneen flunssan suoraan sinne jonnekin!<br />
Päänsärky, check. Dedä dukossa, check. Kurkkuun pesiytynyt merisiili, check. Lämpöä, check. Kiitos näiden oireiden ajatukseni ovat niin solmussa, ettei kirjoittamisesta tulisi mitään. Eipä se ihan hirveästi nyt polttelisikaan - toisaalta hyvä niin.<br />
<br />
On kaiketi hyvä valaista hieman menneitä jo näin alkuun.<br />
Aloitin ensimmäisen romaanini suunnittelun noin viisi vuotta sitten. Mielikuvitukseni potkaistiin vauhtiin, kun satuin näkemään ties kuinka monennen kerran erään tienviitan mökkimatkallamme. Saatuani suunniteltua ensimmäisen romaanin huomasin, etteivät kaikki hyvät ja käyttökelpoiset ideat olleet mahtuneet mukaan. Tähän päivään mennessä olen hahmotellut nuorille suunnatun, fantasiapiirtein maustetun <i>trilogian</i>. (Unohtakaamme kuitenkin oitis velhot, yksisarviset ja muut. Tämä ei ole mikään Harry Potterin suomalainen kopio.) Kutsun romaanejani täällä vaikkapa nimillä <span style="color: #e06666;">Projekti 1</span>, <span style="color: #c27ba0;">Projekti 2</span> ja <span style="color: #f6b26b;">Projekti 3</span>. Koska olen salamyhkäinen ja erittäin ylisuojeleva <i>lapsiani</i> kohtaan, en kerro minkäänlaisia yksityiskohtia. Pahoittelen.<br />
<br />
Esikoiseni (<span style="color: #e06666;">Projekti 1</span>) ensimmäinen - ja kertakaikkisen surkeasti kirjoitettu - versio matkasi WSOY:lle pari vuotta sitten. Puolen vuoden kuluttua sain kielteisen vastauksen. Vaikka en olisi kustannussopimukseen missään nimessä suostunutkaan, tuntui hylkäyksen vastaanottaminen yhtä kipeältä kuin läimäisy poskelle. Saan kuitenkin kiittää kustannustoimittajaa muutamista kommenteista, joita hän minulle yllätyksekseni antoi. (Hän oli minun lisäkseni ainoa, joka oli päässyt lukemaan käsikirjoitukseni. Tästä siis opin, että on aina parempi antaa <i>luotettavan </i>ulkopuolisen lukea koko rustaus läpi ennen kustantajalle lähettämistä. Rouva/Neiti/Herra Kirjailija itse tuntee tarinansa parhaiten, joten sekavat tai huonosti selitetyt asiat jäävät häneltä huomaamatta. Eli ei hyvä.) Noin viikon verran jaksoin märehtiä kässärini surkeutta. Kirjoittaminen ja romaanintynkäni jäivät unholaan moniksi kuukausiksi, kiitos koulukiireiden.<br />
Kun vihdoin ehdin jälleen ajatella hylättyä käsikirjoitustani, sain uuden idean: vaihtaisin hän-kertojan minä-kertojaan, vähentäisin henkilöhahmoja, muuttaisin tätä, tekisin noin ja vielä näinkin. Huumassani kirjoitin lähes kaiken uudelleen. Tämä toinen - ja parempi - versio saapui sekä Tammelle että Otavalle 4. marraskuuta 2010.<br />
<br />
Ja kuinkas sitten kävikään? Siitä kirjoitan huomenna. Ei kaikkea kerrota romaaneissakaan heti ensimmäisessä luvussa. ;)Hukkahttp://www.blogger.com/profile/13817952612554479437noreply@blogger.com0