Tammelta tuli tavallinen rivihylky viime viikolla, mutta eipä tuo haittaa, sillä olen väsännyt taas uutta versiota (onko se jo viides) samasta kässäristä nyt kesällä. Loppu häämöttää jälleen. Kyllä sitä tekstiä pukkaa heti, kun inspiraatio iskee. Tällä kertaa hion rauhassa niin pitkälle syksyyn kuin huvittaa ja annan vanhempieni lukaista koko kässärin läpi, vaikka he eivät ajattelemaani kohderyhmään kuulukaan.
Otavasta en vieläkään noin kahdeksan (?) kuukauden jälkeen tiedä mitään. En tiedä edes sitä, menikö kässäri ylipäätään perille, vaikka kahteen eri mailiosoitteeseen sen lykkäsin ja lähetinpä vielä kysymystäkin pari kuukautta sitten perään. En ole minkäänmoista vastausta tai kuittausta saanut missään vaiheessa. Tästä huolimatta en lannistu tai ymmärrä vihjettä, vaan lähetän uuden version kässäristä Otavallekin, josko se sillä kertaa menisi tiedettävästi perille.
Huuh, kun vielä jaksaisi kirjoitella tännekin jotakin. :) Ehkä sitten joskus, kun tapahtuu jotain kirjoittamisen arvoista.
