keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Uudestaan vain

Juu en raapusteluillani sijoittunut todennäköisesti lähellekään kärkikymmenikköä tuossa Gummeruksen romaanikilpailussa, mutta eipä tuo mitään. Heti voittajien julkistuksen jälkeen olin sitä mieltä, että odottelen pari kuukautta ja laitan sitten kässärin sellaisenaan ties kuinka monennelle kustantamokierrokselle, vaan toisinpa taas kävi: viime viikonloppuna sain idean, jonka siivittämänä aloin jälleen kirjoittamaan Projekti 1:stä uudelleen. Mun on taas pitänyt vähän jarrutella tätä inspiraatiota, jotta koulu ei kärsi kirjoittamisesta. Välillä joutuu väkisin repimään itsensä irti näppiksestä,  kun on muitakin juttuja tehtävänä. Tuskinpa olen ainoa, jolla inspis voi sekoittaa elämän aivan totaalisesti. ;)

Tällä kertaa uskon, että Projekti 1 on parempi, oikeasti. Yksi luottolukijani oli sitä mieltä, että tämä uusi aloitus on parempi kuin vanha (= se, joka Gummeruksen kisassakin kävi pyörähtämässä). Jes! Kannattaa sitä tekstiä vain jauhaa ja jauhaa.
Tunnen itseni kuitenkin niin hyvin, että tiedän olevani taas hetken päästä aivan maani myynyt ja itsekritiikki huitelee huipussaan. ("Yhyy, miten paska kirjoittaja voikaan olla?!") Koska olen pahimman luokan perfektionisti kirjoittamisen suhteen, epäilen aina kausiluontoisesti tekstejäni turhankin paljon. Uskon tai haluan uskoa pystyväni parempaankin. Tarinan takana seison kyllä ehdottomasti, mutta tapa, jolla olen onnistunut oksentamaan luvut Open Officeen, ei aina miellytä. No, luovuttaa ei saa, eikä pidä. Ehkä se kustannussopimusta päästään joskus vielä allekirjoittelemaan. Toivoa saa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti